Äänikirjat ovat muuttaneet suomalaisten kirjallisuuden kulutustottumuksia pysyvästi. Samalla ne ovat nostaneet esiin kipeitä kysymyksiä kirjailijoiden toimeentulosta. Monet kirjailijat ovat joutuneet kohtaamaan tilanteen, jossa painetun kirjan tuomat tulot vaihtuvat suoratoistopalveluiden tarjoamiin mitättömiin korvauksiin.
Kehitys muistuttaa Spotifyn luomaa musiikkialan kriisiä, jonka monet artistit joutuivat kohtaamaan suoratoistopalveluiden yleistyessä.
Musiikin ja kirjallisuuden yhteiset haasteet
Helsingin Sanomien jutussa (maksumuuri), Terhi Kokkonen – tunnettu suomalainen muusikko ja kirjailija – koki ensin levymyynnin romahtamisen Spotifyn myötä ja huomaa nyt saman toistuvan kirjailijanurallaan.
Siinä missä painetun kirjan myynnistä kirjailija voi saada 3-4 euron korvauksen, äänikirjan kuuntelukorvaukset jäävät usein kymmeniin sentteihin.
Kokkosen mukaan artistien tulot muuttuivat radikaalisti suoratoistopalveluiden myötä. Pienet ja keskisuuret artistit eivät enää elätä itseään levymyynnillä, joten heidän pääasialliseksi tulonlähteeksi on tullut keikkailu.
Toisaalta, suoratoistopalveluista luopuminen on käytännössä mahdotonta, koska ne ovat ainoa väylä tavoittaa laajempaa yleisöä.
Äänikirjojen kohdalla kehitys näyttää seuraavan samaa polkua. Vaikka fyysisten levyjen tapaan myös painettujen kirjojen kulutus vähenee, äänikirjojen suosio jatkaa kasvuaan.
Kirjailijat eivät voi ”keikkailla”
Musiikista poiketen kirjailijoilla ei ole ”keikkailumahdollisuutta”, jolla tulojen menetyksiä voisi kompensoida. Kirjailijavierailuista ja kirjamessuista Suomessa saatava palkkio on vain murto-osa esimerkiksi Ruotsissa maksettavista palkkioista.
Esimerkiksi Mokoma-yhtyeen Marko Annala kertoo, että yhden kirjan kirjoittamisesta ansaitsee yhtä paljon kuin muutamasta festarikeikasta. Kirjallisuuden alalla apurahojen merkitys korostuu entisestään.
Absoluuttisen Nollapisteen laulaja ja kirjailija Tommi Liimatta näkee, että digitaalisessa maailmassa molemmat hänen ammateistaan ovat muuttuneet haastaviksi elinkeinoksi.
Yhdestä äänikirjan kuuntelusta artistien saama korvaus on lähes 80 % pienempi kuin painetusta kirjasta, mikä tarkoittaa, että sama kirja pitäisi kuunnella vähintään viisi kertaa, jotta korvaus nousisi painetun kirjan tasolle.
Minuuttipohjaiset korvaukset
Äänikirjojen suoratoistopalveluiden korvaukset perustuvat usein kuunteluaikaan. Minuuttipohjaista korvausmallia on arvosteltu erityisesti siksi, että se asettaa tiiviin kerronnan mestarit, kuten runoilijat ja novellistit, epäedulliseen asemaan.
Näiden kirjailijoiden teokset ovat usein lyhyempiä, mikä on johtanut siihen, että heillä suoratoistopalveluiden kuunteluaikaan perustuvat korvaukset jäävät huomattavasti pienemmiksi kuin pidempien, juonivetoisten kirjojen tapauksessa.
Tilanne on erityisen ongelmallinen, sillä lyhytkin teos voi vaatia tekijältään yhtä paljon luovuutta ja työtä kuin pidempi kirja. Moni kirjailija huomauttaa, että yksittäismyynnistä saatavat korvaukset olisivat suoratoistoon verrattuna merkittävästi suuremmat, ja tämä herättää kysymyksen siitä, tulisiko yksittäismyyntiä suosia reilumman kompensaation takaamiseksi.
Tiiviin teoksen tuotot voivat jäädä jopa kirjastolainausta pienemmäksi, joka on ollut viime vuosina vain 30 senttiä lainaukselta.
Mitä kirjailijaliitto ja kustantajat sanovat?
Kirjailijaliitto on esittänyt selkeän vaatimuksen: äänikirjojen suoratoistosta maksettavia korvauksia on nostettava lähemmäksi painettujen kirjojen tekijänoikeuskorvauksia.
Tämä on kirjailijoiden toimeentulon kannalta välttämätöntä, sillä nykyiset suoratoistokorvaukset jäävät usein murto-osaan perinteisen kirjamyynnin tuotoista. WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen puolestaan painottaa kustantajan vastuuta kirjailijan aseman turvaamisessa. Hänen mukaansa hyvien kustantamojen tehtävänä on varmistaa, että sopimuksia parannetaan ja kirjailijoille taataan oikeudenmukaiset korvaukset.
Kustantamoilla on myös omia näkökulmia tilanteeseen. Julkunen huomauttaa, että kustantamot ja kirjailijat saavat korvauksia myös lukuaikapalveluiden ilmaisjaksoista, mikä osaltaan kompensoi suoratoiston matalampia tuloja.
Julkunen vakuuttaa, että vastuulliset kustantamot neuvottelevat aktiivisesti parempia ehtoja kirjailijoille ja pyrkivät näin vahvistamaan heidän asemaansa alati muuttuvilla markkinoilla.
Oma äänikirjapalvelu kirjailijoille?
Voisivatko muusikot ja kirjailijat sitten perustaa oman suoratoistopalvelun? Ratkaisu vaikuttaa yksinkertaiselta ja ilmeiseltä, mutta nostaa samalla esiin monia käytännön haasteista, jotka tekevät siitä monimutkaisen.
Ensinnäkin, oman suoratoistopalvelun perustaminen edellyttää merkittäviä investointeja alustakehitykseen, palvelinten ylläpitoon ja käyttöliittymän luomiseen. Lisäksi palvelun tulisi täyttää suoratoiston tekniset vaatimukset, kuten suoratoiston sujuvuuden, kuuntelutietojen analytiikan keräämisen ja oikeuksien hallinnan.
Taloudellisesti tämä saattaa olla liian suuri ponnistus, joka joutuisi kohtaamaan myös tunnettuuden ja asiakaskunnan kasvattamisen haasteet.
Toiseksi, kilpaileminen vakiintuneiden suoratoistopalveluiden, kuten BookBeatin ja Storytelin kanssa, olisi kirjailijoille valtava haaste. Nämä palvelut ovat investoineet markkinointiin miljoonia euroja, ja saavuttaneet sekä kansallista ja että kansainvälistä näkyvyyttä. Lisäksi uuden palvelun pitäisi kilpailla näitä jättiläisiä vastaan kuluttajien huomiosta ja luottamuksesta.
Omalle alustalle siirtyminen merkitsisi käytännössä kirjailijoiden vetäytymistä suurilta jakelualustoilta, mikä voisi rajoittaa heidän yleisön tavoittavuutta, sillä monet käyttäjät haluavat pysyä keskitettyjen palveluiden parissa.
Kirjailijoiden yhdistyminen yhteisen palvelun taakse saattaa kuullostaa idealistiselta, mutta käytännössä se voi osoittautua vaikeaksi. Eri genreillä, kustantajilla ja tekijöillä on varmasti erilaisia tavoitteita ja intressejä, mikä voi vaikeuttaa yhteisten pelisääntöjen luomista.
Vaikka haasteita on paljon, kirjailijoiden omalla suoratoistopalvelulla voisi olla myös monia etuja:
- Reilut korvaukset. Kirjailijat voisivat määrittää itse korvaustasonsa, jolloin suoratoistotulot vastaisivat paremmin heidän työhönsä käytettyä aikaa ja vaivaa.
- Intiimi yhteys yleisöön. Tekijöiden suorassa hallinnassa oleva palvelu voisi tarjota henkilökohtaisempaa ja autenttisempaa vuorovaikutusta yleisön kanssa, kuten bonusmateriaaleja ja Q&A-sessioita.
- Itsenäisyys. Oman suoratoistopalvelun kautta tekijät olisivat vapaita nykyisten jakelualustoiden rajoitteista ja voisivat paremmin hallita omaa brändiään.
Kuluttajien näkökulmasta äänikirjojen sirpaloituminen useisiin pieniin palveluihin voisi kuitenkin olla epäkäytännöllistä. Kuluttajat arvostavat keskitettyjä palveluita, jotka tarjoavat laajan valikoiman yhdellä kuukausimaksulla.
Jos kirjailijat siirtyisivät suuressa määrin pois suurilta alustoilta, kuluttajien voisi olla vaikea seurata heidän tuotantoaan, mikä voisi heikentää näkyvyyttä ja myyntiä.
Kirjallisuuden reilun korvauksen palvelumalli
Hesarin kommenttiosiossa nostetaan esille kiinnostava näkökulma siihen, miten kirjallisuuden kulutusta voisi järjestää reilummalla tavalla kirjailijoiden ja lukijoiden näkökulmasta.
Kommentoija ehdottaa 5–10 euron kuukausittaista maksua, minkä lisäksi käyttäjä maksaisi jokaisesta lukemastaan ja kuuntelemastaan e- tai äänikirjasta painetun kirjan kirjailijalle tuomaa korvausta. Tuo korvaus tilitettäisiin suoraan kirjailijalle, ja äänikirjojen osalta erillinen korvaus menisi myös sen lukijalle.
Mitä hyötyä mallista olisi?
- Kirjailijoiden tulot parantuisivat: Kirjailijat saisivat korvauksen, joka vastaa paremmin heidän työhönsä käytettyä aikaa ja panosta, toisin kuin nykyisissä suoratoistopalveluissa, joissa korvaukset jäävät murto-osaan.
- Lukijan vaikutusvalta: Kuluttajat voisivat valinnoillaan tukea suoraan suosimiaan kirjailijoita, mikä loisi läpinäkyvämmän ja oikeudenmukaisemman järjestelmän.
- Äänikirjojen lukijoiden huomioiminen: Myös äänikirjojen lukijat saisivat ansaitsemansa korvauksen, mikä parantaisi heidän asemaansa alalla.
Haasteet
Vaikka idea on houkutteleva erityisesti kirjailijoiden näkökulmasta, sen toteuttamisessa on joitain käytännön haasteita.
- Palvelun perustaminen: Tällaisen alustan luominen vaatisi resursseja, teknologiaa ja riittävän suuren käyttäjäkunnan houkuttelemista, jotta se olisi elinkelpoinen.
- Kuluttajien tottumukset: Monet kuluttajat ovat tottuneet kiinteään kuukausimaksuun, joka mahdollistaa rajoittamattoman käytön. Lisämaksut jokaisesta kirjasta saattaisivat tuntua vähemmän houkuttelevilta, vaikka malli olisikin reilu kirjailijoille.
- Kilpailu suurten alustojen kanssa: Nykyiset palvelut, kuten Storytel ja Nextory, tarjoavat laajan valikoiman ja tunnetun brändin, mikä tekee uusien mallien läpimurrosta haastavaa.
Olisiko tällainen palvelu mahdollinen?
Tämäntyyppinen malli voisi toimia erityisesti kuluttajien keskuudessa, jotka arvostavat kirjailijoiden työtä ja haluavat tukea heitä suoraan. Se vaatisi kuitenkin aktiivista markkinointia ja tiedottamista, jotta lukijat ymmärtäisivät, miten heidän maksamansa korvaukset vaikuttavat kirjailijoiden toimeentuloon.
Aallon ehdotus muistuttaa meitä siitä, että lukijatkin voivat olla avainasemassa kirjallisuuden tulevaisuuden määrittelyssä. Reilumpien käytäntöjen omaksuminen ja uudenlaisten mallien kokeileminen voivat olla osa ratkaisua kirjailijoiden toimeentulo-ongelmiin digitaalisessa maailmassa.
Äänikirjojen rooli ja haasteet kirjallisuuden kentällä
Äänikirjat ovat nousseet kirjallisuuden kulutuksen keskiöön, mikä tarkoittaa, että kirjallisuuden kuluttamisen nousuun. Samalla ne ovat kuitenkin tuoneet merkittäviä haasteita kirjailijoiden toimeentulolle.
Äänikirjan suoratoistomallissa korvaus kirjailijalle jää usein murto-osaan painetusta kirjasta saaduista tuloista. Tämä johtuu siitä, että maksut perustuvat kuunteluaikaan tai yksittäisiin minuuttihintoihin, jotka eivät vastaa perinteisen kirjamyynnin tuottoja. Erityisesti tiiviin kerronnan tekijät, kuten novellistit ja runoilijat, kärsivät tilanteesta, koska heidän teoksensa jäävät kuunteluajassa lyhyiksi.
Äänikirjojen suosion kasvu on synnyttänyt uudenlaisen tarpeen reiluuden arvioinnille: miten kirjailijoiden ja lukijoiden edut voidaan yhdistää, kun kulutustavat siirtyvät digitaaliseen maailmaan? Äänikirjan erityisluonne, kuten ääneenlukijan panos ja kuuntelun helppous, voi tuoda uusia yleisöjä, mutta nämä elementit eivät saisi vähentää kirjailijan saamaa arvoa.
Voiko kirjailijoiden asemaa äänikirjamarkkinoilla parantaa?
Äänikirjamarkkinoiden ongelmat liittyvät ennen kaikkea sopimusten rakenteeseen ja jakelumalleihin. Nykyisissä suoratoistopalveluissa suurin osa tuotosta jää alustojen haltuun, ja kirjailijoiden korvaukset ovat vain pieni osuus kokonaisuudesta. Tämä korostaa tarvetta neuvotella kirjailijoille reilumpia sopimuksia, joissa heidän työnsä arvo tunnustetaan paremmin.
Ratkaisu voisi olla siirtyminen kiinteisiin korvausmalleihin, joissa kirjailijan osuus vastaisi painetun kirjan tekijänoikeuskorvauksia, tai kokonaan uudenlaisten alustojen kehittäminen. Samalla tarvitaan avoimuutta siinä, miten luku- ja kuunteluaikapalvelut jakavat tuottoja kirjailijoille, lukijoille ja kustantamoille.
Kirjailijoiden toimeentulo riippuu pitkälti siitä, kuinka aktiivisesti alan toimijat – kustantamot, kirjailijaliitot ja palvelut – työskentelevät yhdessä parantaakseen nykyisiä käytäntöjä.
Äänikirjojen ei pitäisi olla pelkkä massatuote, vaan osa kirjallisuuden monimuotoisuutta, jossa tekijöitä arvostetaan reiluin korvauksin. Jokainen kuunneltu tarina ansaitsee tulla palkituksi, ei pelkästään kulutuksen mukaan, vaan tekijän työn laadun ja arvon perusteella.
Loading ...
