Viime vuosina yhä useampi suomalainen on vaihtanut perinteiset painetut kirjat kuulokkeisiin ja digitaalisille näytöille. Äänikirjat ja e-kirjat ovat tulleet jäädäkseen, ja niiden taustalla toimivat luku- ja kuunteluaikapalvelut ovat muuttaneet tapamme nauttia kirjallisuudesta. Ne tarjoavat nopean ja edullisen pääsyn valtaviin kirjavarastoihin, mutta kulissien takana kuohuu.
Sadat suomalaiset kirjailijat ovat ilmaisseet huolensa ja nousseet vastustamaan uutta kehityssuuntaa. Kirjailijoiden avoin kirje varoittaa, että luku- ja kuunteluaikapalvelut myyvät kirjallisuutta pilkkahintaan, samalla viestien kuluttajille, ettei kirjasta tarvitse enää maksaa kunnollista hintaa. Tämä kehitys uhkaa tekijöiden toimeentuloa ja kirjallisuuden monimuotoisuutta, ja kirjailijat vaativat muutoksia tilanteen korjaamiseksi, ennen kuin on liian myöhäistä.
Ovatko äänikirjapalvelut ystävä vai vihollinen?
Äänikirjapalvelut, kuten BookBeat, Nextory ja Storytel, ovat tuoneet suomalaisen kirjallisuuden entistä helpommin kuluttajien ulottuville. Monelle meistä on arjen kiireiden keskellä helpotus, että voimme kuunnella suosikkikirjaamme työmatkalla tai illalla sängyssä ilman fyysistä kirjaa. Tämä digitaalinen vallankumous on epäilemättä lisännyt kirjallisuuden saavutettavuutta, mutta millä hinnalla?
Suomen markkinoita hallitsevat ruotsalaiset äänikirjapalvelut BookBeat ja Storytel.
BookBeatin Suomen BookBeat Oy -yhtiön liikevaihto kasvoi vuonna 2023 merkittäviin lukemiin, ollen 39,5 miljoonaa euroa ja liikevoitto yli 5,1 miljoonaa euroa. Se on osa Bonnier-mediakonsernia, joka omistaa osan useista Suomessa toimivista kustantamoista, mukaan lukien WSOY:n, Tammen ja Docendon, sekä esimerkiksi Akateemisen Kirjakaupan.
Toinen merkittävä toimija Suomen äänikirjamarkkinoilla on Storytel, jonka Suomen yhtiön Storytel Oy:n liikevaihto oli yli 17 miljoonaa euroa ja liikevoitto noin 565 000 euroa. Suomessa se on hiljattain ostanut Gummerruksen. Storytelin osaomistaja Otava omistaa useita kustantamoja sekä lisäksi Suomalaisen Kirjakaupan sekä Otavamedian, joka julkaisee muun muassa Suomen Kuvalehteä, Annaa ja Seuraa.
Avoimen kirjeen mukaan samalla kirjailijoiden ansiot ovat kuitenkin romahtaneet. Äänikirjapalveluiden sopimusehdot suosivat pitkiä kirjoja, ja tekijöiden saamat korvaukset ovat vain murto-osa siitä, mitä he ansaitsisivat perinteisestä painetusta kirjasta. Kirjailija saattaa saada vain muutaman sentin jokaisesta kuunnellusta teoksestaan, kun kovakantisesta kirjasta kustantaja saa noin 15 euroa, josta kirjailijalle tilitetään noin 3–4 euroa.
Kirjailijat ovat siis joutuneet eräänlaiseen ristiriitaan: toisaalta äänikirjat lisäävät näkyvyyttä ja voivat houkutella uusia lukijoita, mutta toisaalta ne tarjoavat tekijöille taloudellisesti haastavia olosuhteita. Palvelut, jotka alun perin vaikuttivat ystäviltä, ovatkin muuttuneet vihollisiksi – ainakin monen kirjailijan silmissä.
Kirjailijoiden ehdotukset: Minkä pitäisi muuttua?
Avoimessa kirjeessään suomalaiset kirjailijat eivät ainoastaan ilmaise huoltaan, vaan esittävät myös konkreettisia ehdotuksia, joilla he uskovat voivansa pelastaa kotimaisen kirjallisuuden ahtaaksi käyneestä tilanteesta. Neljä pääehdotusta heijastelevat kirjailijoiden halua saada oikeudenmukainen korvaus työstään ja suojella kirjallisuuden monimuotoisuutta.
Tässä keskeiset muutokset, joita he vaativat:
- Tekijänoikeuslain vahvistaminen
Kirjailijat vaativat, että tekijänoikeuslakia päivitetään siten, että se takaisi tekijöille kohtuulliset ja oikeudenmukaiset korvaukset. Tällä hetkellä kirjailijoiden saamat palkkiot äänikirjoista ja e-kirjoista ovat huomattavasti alhaisempia kuin painetuista teoksista. Tekijöille tulisi maksaa asianmukainen korvaus myös digitaalisten teosten käytöstä, ja kustantajien olisi raportoitava tarkemmin teosten hyödyntämisestä. Tämä lainsäädännön muutos vahvistaisi kirjailijoiden neuvotteluasemaa suhteessa kustantajiin sekä luku- ja kuunteluaikapalveluihin. - Kiinteä vähimmäishinta uusille kirjoille
Kirjailijat ehdottavat, että Suomessa otettaisiin käyttöön kiinteä vähimmäishinta kaikille uusille kirjoille 12 kuukauden ajaksi, kuten esimerkiksi Norjassa on jo tehty. Tämä tarkoittaisi sitä, että luku- ja kuunteluaikapalvelut eivät voisi myydä uusia teoksia pilkkahintaan heti niiden ilmestyttyä. Kiinteä hinta varmistaisi, että kirjailijat saavat teoksistaan reilumman korvauksen julkaisun alkukuukausina, jolloin teokset ovat kysytyimmillään. - Kirjan arvonlisäveron alentaminen
Kirjailijat haluavat, että kirjan arvonlisäveroa ei koroteta, kuten Orpon hallitus on suunnitellut, vaan että pitkällä aikavälillä kirjojen arvonlisävero lasketaan nollaan. Tämä laskisi kirjojen hintaa ja edistäisi lukemista Suomessa, jossa lukemisen kulttuuri on ollut laskusuunnassa. Kirjallisuuden arvonlisäveron alentaminen auttaisi myös pieniä kustantamoja ja kirjakauppoja pysymään kilpailukykyisinä suurten digialustojen puristuksessa. - Lisää julkista tukea kirjallisuudelle
Kirjailijat vaativat valtion lisäämään tukeaan suomalaiselle kirjallisuudelle, erityisesti vähälevikkiselle laatukirjallisuudelle, joka harvoin yltää myyntilistojen kärkeen mutta on välttämätöntä kirjallisuuden monimuotoisuuden säilyttämiseksi. He peräänkuuluttavat myös kirjailijoiden työskentelyapurahojen lisäämistä, jotta kirjailijat voivat keskittyä työhönsä ilman jatkuvaa taloudellista painetta.
Nämä neljä ehdotusta eivät vain suojelisi kirjailijoiden toimeentuloa, vaan ne tukisivat myös kirjallisuuden monimuotoisuutta ja kulttuurista merkitystä Suomessa. Jos näihin vaatimuksiin vastataan, suomalainen kirjallisuus voi löytää uuden, elinvoimaisemman tasapainon digitaalisessa maailmassa.
Pitäisikö kirjallisuutta hinnoitella, kuten elintarvikkeita?
Kirjailijat ehdottavat avoimessa kirjeessään, että Suomessa otettaisiin käyttöön kiinteä vähimmäishinta uusille kirjoille 12 kuukauden ajaksi.
Tämä herättää kysymyksen: pitäisikö kirjallisuutta hinnoitella kuten elintarvikkeita, joille säädetään hinta tai tuetaan niiden tuottajia, jotta markkinat pysyisivät vakaampina?
Kirjallisuuden hinnoittelua on säännelty menestyksekkäästi monissa muissa maissa, kuten Norjassa ja Ranskassa, joissa kirjoille on asetettu kiinteä hinta niiden julkaisun jälkeen.
Norjassa niin sanottu ”boklov” takaa kirjalle vähintään vuoden ajan kiinteän hinnan, jonka aikana sitä ei voida myydä alennettuun hintaan. Kiinteä hinta suojelee kirjailijoiden ja kustantajien tuloja, sillä se varmistaa, että kirjat säilyttävät arvonsa pidempään, eikä niitä myydä alennettuun hintaan heti julkaisun jälkeen.
Samanlainen käytäntö on myös Ranskassa, jossa kirjallisuus nähdään osana kansallista kulttuuriperintöä, jota halutaan lainsäädännön avulla suojella. Tällaisten mallien taustalla on ajatus, että kirjallisuutta ei pitäisi kohdella pelkästään markkinatuotteena, jota myydään pilkkahintaan pian julkaisun jälkeen, vaan kulttuurihyödykkeenä, joka ansaitsee arvostusta ja taloudellista suojaa.
Tämä on erityisen tärkeää maissa, joissa painetut kirjat joutuvat kilpailemaan aggressiivisesti hinnoiteltujen digitaalisten alustojen kanssa. Kun kirjan hinta pysyy kiinteänä pidempään, kirjailijat saavat mahdollisuuden ansaita teoksistaan kohtuullisen korvauksen. Samalla kuluttajille viestitään, että kirjallisuudella on todellinen arvo.
Suomessa tilanne on erilainen. Kiinteää hintaa uusille kirjoille ei ole, mikä on mahdollistanut äänikirja- ja suoratoistopalveluiden aggressiivisen hinnoittelun, jossa teoksia myydään huomattavasti halvemmalla kuin painettuja kirjoja.
Avoimen kirjeen allekirjoittaneet kirjailijat kokevat kehityksen vahingolliseksi, sillä heidän saamansa korvaukset ovat romahtaneet painettuihin teoksiin verrattuna. Kirjallisuus nähdään yhä enemmän kertakäyttöisenä viihteenä, jota voi kuluttaa halvalla, mikä vähentää kirjailijoiden mahdollisuuksia elättää itseään työllään.
Norjan ja Ranskan kaltaiset mallit näyttävät, että kirjahintojen sääntely voi olla tehokas tapa suojella kirjallisuutta ja kirjailijoiden oikeuksia. Mikäli Suomessa otettaisiin käyttöön vastaava kirjalaki, se voisi tasapainottaa markkinoita ja varmistaa, että kirjailijat saavat reilun osuuden tuotoksistaan, samalla kun kirjallisuuden monimuotoisuus säilyy elinvoimaisena.
Äänikirjojen tulevaisuus: Uhka vai mahdollisuus?
Äänikirjojen ja digitaalisten palveluiden yleistyminen on muuttanut kirjallisuuden kulutusta merkittävästi, ja tämä muutos jakaa mielipiteitä. Toisaalta digitaalinen murros tarjoaa uusia mahdollisuuksia kirjailijoille tavoittaa laajempi yleisö, mutta samalla se tuo mukanaan haasteita, erityisesti kirjailijoiden toimeentulon näkökulmasta.
Onko äänikirjojen ja muiden digitaalisten formaattien kasvu siis uhka kirjallisuudelle vai avain sen elinvoimaisuuden säilyttämiseen?
Äänikirjat ovat tehneet kirjallisuudesta helpommin saavutettavaa kuin koskaan. Kuluttajat voivat kuunnella kirjoja liikkeellä ollessaan, ja tämä on lisännyt kirjallisuuden kulutusta erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa. Samalla äänikirjapalvelut, kuten Storytel ja BookBeat, ovat synnyttäneet suuria liiketoimintamahdollisuuksia, ja niiden suosio kasvaa jatkuvasti.
Kuitenkin kirjailijoiden näkökulmasta äänikirjat ja digitaaliset alustat ovat myös uhka. Kuten avoimessa kirjeessä tuodaan esille, näiden palveluiden maksamat palkkiot ovat usein huomattavasti pienempiä kuin painetuista kirjoista saadut korvaukset.
Tämä luo tilanteen, jossa kirjailijan on vaikeampi elättää itsensä pelkästään kirjallisella työllä. Palveluiden hinnoittelumallit suosivat suurta kulutusta, mutta tämä asettaa kirjallisuuden laadun ja kirjailijoiden oikeudenmukaisen ansainnan vaaraan.
Suomalaisten päättäjien ja kuluttajien on tärkeää pohtia, miten kirjallisuuden tulevaisuus voidaan turvata tässä murroksessa. Päättäjien tulisi harkita, onko nykyinen lainsäädäntö riittävän vahva suojelemaan kirjailijoiden oikeuksia ja tuloja, ja voisiko kirjan vähimmäishintasääntely tai arvonlisäveron alentaminen auttaa parantamaan kirjailijoiden asemaa.
Kuluttajien osalta on myös kyse arvovalinnasta – miten haluamme tukea kirjallisuutta ja sen tekijöitä?
Digitaalinen murros tarjoaa kiistatta mahdollisuuksia, mutta ilman oikeudenmukaisia pelisääntöjä se voi kaventaa kirjallisuuden monimuotoisuutta ja kirjailijoiden toimeentuloa.
Äänikirjojen suosion kasvu voi tuoda hyötyä monille, mutta jotta se ei vaarantaisi kirjallisuuden monimuotoisuutta ja kirjailijoiden toimeentuloa, on tärkeää, että sekä päättäjät, kustantajat että kuluttajat huomioivat kirjailijoiden oikeudet ja tukevat kirjallisuuden kestävää kehitystä.
Loading ...
