Äänikirja on ainutlaatuinen tarinankerronnan muoto, ja äänikirjat ovat viihdyttäneet ja vanginneet yleisöjä jo vuosikymmeniä. Ne tarjoavat mukaansatempaavan kokemuksen, jonka kautta kuuntelijat voivat uppoutua suosikkikirjojensa, hahmojensa ja tarinoidensa maailmaan. Mutta mistä tämä viihdemuoto on peräisin ja miten se on kehittynyt vuosien varrella.
Tässä jutussa tarkastelemme äänikirjojen historiaa, jäljitämme niiden juuret radiokuunnelmien alkuajoille ja tutustumme teknologisia edistysaskelia, jotka ovat muokanneet äänikirjateollisuutta sellaiseksi, jona sen nyt tunnemme: yhdeksi modernin viihteen peruselementeistä.
Äänikirjojen alkuajat
Äänikirjojen alkuvaiheet voidaan jäljittää 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun radion draamakuunnelmien aikaan. Ennen varsinaisia kuunnelmia radiossa lähetettiin näytelmien radiotaltiointeja tavallisista teattereista sekä näytelmien radiosovituksia. Kun radiosta tuli suosittu viihdemuoto, yhä useammat virittäytyivät kuuntelemaan radion äärelle suorana lähetyksenä näytelmiä, draamoja ja jopa sarjaromaaneja.
Ensimmäisen englanninkielisen, erityisesti radioesitykseen tarkoitetun draaman uskotaan olleen ”A Rural Line on Education”, joka esitettiin yhdysvaltalaisella radiokanavalla vuonna 1921. Helmikuussa 1922 näyttelijät Grace George ja Herbert Hayes esittivät kokonaisen näytelmän sanfranciscolaisella radiokanavalla.
Toinen tärkeä käännekohta radiodraaman (tai äänidraaman, ääninäytelmän, radiokuunnelman, radioteatterin tai ääniteatterin) maailmassa tapahtui 1922, kun newyorkilainen WGY-radiokanava aloitti viikoittaiset studiolähetykset täyspitkistä näytelmistä käyttäen musiikkia, äänitehosteita ja ryhmää tavallisia näyttelijöitä. Pian niitä jäljiteltiin monilla muillakin radiokanavilla.
Radiodraaman ja kuunnelmien myötä syntyi kysyntää tallennetuille versioille, joista voisi nauttia milloin tahansa.
Ensimmäiset äänitallenteet
Puhutun sanan tallentaminen tuli mahdolliseksi Thomas Edisonin vuonna 1877 keksimän fonografin ansiosta. Yksi Edisonin laitteelle suunnittelemista sovelluksista oli sokeille tarkoitetut ”fonografiset kirjat”. Ensimmäiset fonografilla tallennetut sanat olivat Edisonin lausuma säe Maijal oli karitsa -lastenlaulusta.
Vuonna 1931 American Foundation for the Blind (AFB) ja Library of Congress Books for the Adult Blind Project perustivat Talking Books -ohjelman, jonka tarkoituksena oli tarjota luettavaa ensimmäisen maailmansodan aikana loukkaantuneille veteraaneille ja muille näkövammaisille aikuisille. Ensimmäiset koetallenteet vuodelta 1932 sisälsivät lukuja Helen Kellerin teoksesta Midstream ja Edgar Allan Poen teoksesta The Raven. Ensimmäiset Talking Books -ohjelmaa varten tehdyt varsinaiset tallenteet sisälsivät muun muassa otteita Raamatusta, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen ja muita isänmaallisia julkaisuja, sekä Shakespearen näytelmiä ja sonetteja.
Vuonna 1933 antropologi J.P. Harrington ajoi Pohjois-Amerikan halki tallentaakseen alumiinilevyille intiaaniheimojen suullista historiaa käyttämällä auton akulla toimivaa ”levysoitinta”.
Ensimmäinen äänikirja
Historioitsija Matthew Rubery on tunnistanut Britannian ensimmäiseksi äänikirjaksi Agatha Christien ensimmäisen romaanin, Roger Ackroydin murhan, joka ilmestyi 1926 ja jonka Anthony McDonald luki vuonna 1934.
Ruberyn mukaan ei ole kuitenkaan 100-prosenttisen varmaa, oliko Britannian ensimmäinen äänikirja Roger Ackroydin murha, Joseph Conradin vuonna 1903 julkaistu Typhoon and Other Stories vai Raamattu, jotka luettiin tallenteiksi käytännössä yhtä aikaa.
Roger Ackroydin murha oli Agatha Christien läpimurtoteos,Vuonna 2013 Britannian rikoskirjailijoiden yhdistys äänesti sen parhaaksi dekkariksi ja Agatha Christien kautta aikain parhaaksi dekkaristiksi.
Joseph Conradin Typhoonissa Conrad kertoo neljä vuosina 1900-1902 kirjoitettua tarinaa, joissa hän jätti asteittain hyvästit seikkailuhaluiselle elämälleen merellä ja alkoi kohdata 1900-luvun pelottavimpia elämän monimutkaisuuksia.
Jos jätetään laskuista pois näköhaasteisille tarkoitetut äänikirjat, jotkut lähteet esittävät, että ensimmäinen nykymuotoinen äänikirja syntyi vasta 1950-luvulla.
Tammikuussa 1952 Barbara Cohen ja Marianne Roney istuivat Dylan Thomasin kanssa Chelsea-hotellin baarissa ja suostuttelivat hänet äänittämään osan runoistaan.
Thomas valitsi runot ja kirjoitti luettelon Roneyn varauskirjaan. Helmikuussa 1952 he aloittivat äänitykset.
Thomas aloitti äänitysistunnon runolla Do Not Go Gentle Into That Good Night (suom. Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla).
C-kasetit ja CD-levyt
Ennen C-kasetin keksimistä 1960-luvun alussa äänikirjoja voitiin nauhoittaa vain vinyylilevyille tai kelalta kelalle -nauhoille, jotka olivat kalliita valmistaa ja vaikeasti säilytettäviä.
C-kasettien käyttöönotto 1960-luvulla oli merkittävä teknologinen edistysaskel äänikirjateollisuudelle, kun tallenteita voitiin luoda massatuotannolla ja huomattavasti halvemmalla kuin ennen.
Kasettinauhojen ansiosta äänikirjoja voitiin myydä kasetteina kaupoissa ja ne tulivat laajemman yleisön ulottuville. C-kasetin pienen koon ja siirrettävyyden ansiosta, sekä Walkmanin julkaisu vuonna 1979, mahdollistivat myös äänikirjojen kuuntelun liikkeellä ollessaan.
CD-levyjen tulo 1980-luvulla merkitsi jälleen uutta aikakautta äänikirjoille, sillä ne tarjosivat paremman äänenlaadun ja kapasiteetin.
1990-luvun loppupuolella markkinoille tulivat MP3-soittimet, joilla voitiin kuunnella suuria äänitiedostoja entistä kompaktimmassa muodossa.
Äänikirjojen digitaalinen aikakausi
Nykyään C-kasetit, CD-levyt ja MP3-soittimet on suurelta osin korvattu älypuhelimilla ja muilla mobiililaitteilla.
Äänikirjojen digitaalista aikakautta on leimannut äänikirjapalvelujen suosion merkittävä kasvu. Ajanjaksolle ominaista on ollut korkealaatuisten digitaalisen äänitetuotannon lisääntyminen, entistä laajempi äänikirjojen saatavuus sekä äänikirjojen kasvava suosio kaikenikäisten kuuntelijoiden keskuudessa.
Äänikirjapalvelut, kuten BookBeat ja Storytel, ovat helpottaneet ihmisten pääsyä äänikirjojen pariin. Ne tarjoavat jo nyt valtavan ja alati kasvavan valikoiman bestsellereitä, klassikkokirjoja, kauno-, tieto- ja fantasiakirjallisuutta, lastenkirjoja, jännitystä, romantiikkaa ja paljon muuta, joita kuuntelijat voivat ladata digitaalisille laitteilleen tai suoratoistaa palvelun sovelluksen ja internetyhteyden avulla.
Monet äänikirjapalvelut sisältävät kuuntelukokemusta parantavia toimintoja, kuten äänikirjasuositukset oman kuunteluhistorian perusteella, mahdollisuus ladata äänikirjoja kuunneltavaksi offline-tilassa ja ääninäytteitä.
Äänikirja-alan kasvulla on tärkeä rooli myös älykaiutinteknologioiden ja ääniavustajien nousussa. Älykaiuttimet, kuten Amazon Echo ja Google Home, mahdollistavat laitteiden ohjaamisen äänikomennoilla ja ne tukevat äänisisältöjen, mukaan lukien äänikirjojen suoratoistoa. Ääniavustajat, kuten Siri ja Alexa, tarjoavat samankaltaisia toimintoja, ja niiden avulla käyttäjät voivat kuunnella äänikirjoja ja muuta äänisisältöä handsfree-tilassa.
Äänikirjojen suosion myötä on kasvava kysyntä lahjakkaille lukijoille ja kertojille, jotka voivat herättää tarinoita eloon ja sitouttaa kuuntelijoita kuuntelukokemusta parantavalla tavalla.
Äänikirjojen tulevaisuus
Uusien teknologioiden ansiosta, uusien alustojen ilmaantuessa ja yhä useampien löytäessä kirjojen kuuntelun mukavuuden ja nautinnollisuuden, äänikirjateollisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta.
Uudet teknologiat ja äänituotannon edistyminen tekee kustantajien työstä helpompaa ja edullisempaa tuottaa korkealaatuisia äänikirjoja. Kuluttajien kannalta tämä tarkoittaa entistä parempaa valinnanvaraa ja korkeatasoisempia äänikirjatuotantoja.
On todennäköistä, että äänikirjoja tullaan käyttämään tulevaisuudessa yhä enemmän myös koulutuksen ja oppimisen välineenä täydentämään perinteisiä lukumateriaaleja.
Perinteisten äänikirjojen lisäksi alkuperäisille äänisisällöillä, kuten podcasteilla ja kuunnelmilla, on edessään kasvumarkkinat.
